Post by Nectary on May 6, 2014 18:06:25 GMT 2
Nimi: Régua Dos Mares "Regina"
Sukupuoli: tamma
Rotu: risteytys (malopolski 50%, poniverta 50%)
Säkäkorkeus: 152 cm
Ikä: 4 vuotias hevosittain, ihmisittäin 20
Väri: kimo, vihreitä juovia pitkin kehoa
Kansa: Yimin
Arvoasema: laumalainen
Kyvyt: Espíritu del Agua •••••
Reginan kyky on veden alla hengittäminen. Se, onko kyvystä suoranaisesti mitään hyötyä onkin sitten jo aivan toinen tarina, tamma itse tosin suoranaisesti rakastaa omaa erikoista osaamistaan ja viihtyykin parhaiten veden äärellä kykyään harjoittamassa. Kyvyn avulla voi paeta helposti tai piiloutua - edellyttäen että lähistöllä on tarpeeksi syvä ja laaja vesialue. Kyvyn käyttämiseksi Reginan täytyy keskittyä ankarasti tekemisiinsä ja olla vähintään puolittain vedessä. Reginan keuhkot muuttuvat pikkuhiljaa kiduksiksi kyvyn käytön aloittamisesta. Kyky kestää enimmillään 15 min kerrallaan, mutta harjoittelun myötä aika luonnollisestikin pitenee. Koska Regina on niin innokas kykynsä harjoittaja on odotettavissa, että jonakin päivänä hän on siinä hyvin taitava. Kyvyn käyttäminen vie paljon energiaa ja saattaa koitua kohtaloksi - mikäli Regina päätyy kuivalle maalle kidustensa kanssa.
Ketteryys •••••
Nopeus •••••
Kestävyys •••••
Lihasvoima •••••
Ketteryys •••••
Nopeus •••••
Kestävyys •••••
Lihasvoima •••••
Ulkonäkö: Regina on sopusuhtainen ja siro, jokseen hieman erikoisen näköinen tamma. Peitinkarva on todella lyhyttä ja ohutta, silkin pehmeää ja virheetöntä. Väriltään karva on vihertävää, tosin hyvin vaaleaa vihreää. Reginalla kulkee pitkiä tummanvihreitä juovia pitkin kehoa ja otsassaan tällä on kolme läpikuultavaa sarvea. Ylimpänä oleva sarvi on kaikkein pisin, keskimmäinen vähän lyhyempi ja kolmas kaikkein pienin. Reginalla ei oikeastaan ole harjaa, sillä se on vain kalamaisen suomuinen pystyharja, vähän kuin lohikäärmeellä. Häntä on vähän leijonamainen, sininen kuten harjakin. Kaviot ovat hyväkuntoiset ja sinivihreät.
Luonne: Vaikka Regina onkin jo 4 vuotias, käyttäytyy se usein kuin vuotias varsa. Usein on pakko jäädä miettimään kasvaako tamma ylipäätään koskaan täyteen henkiseen mittaansa. Regina on iloinen, hänen naamalleen on kertakaikkisesti vaikeaa kuvitella myreää ilmettä, vaikka sitäkin näkee - vedoten tamman itsepäisyyteen. Regina on myös helposti tylsistyvä persoona, eikä oikein osaa ottaa vastuuta mistään. Neiti huitelee missä ja milloin hänelle itselleen sopii, vaikka osaa kyllä ottaa myös toiset huomioon. Kesken tärkeän keskustelun, ellei kyseinen keskustelu satu olemaan mielenkiintoinen - voi juovikkaan huomion viedä ohi lentelevä perhonen. Regina on erittäin puhelias, eikä tamma oikein osaa pitää turpaansa kiinni edes silloin kun pitäisi. Tamma on myös kohtelias, vaikka ilmaiseekin omat mielipiteensä välillä vähän liiankin vahvasti. Regina saattaa kaikessa itsepäisyydessään johdattaa itsensä satimeen ja onkin aikamoinen sähläri, jonka vuoksi ei osaa pitää itseään poissa ongelmista edes yhtä viikkoa.
Riitatilanteissa Regina saattaa ruveta aukomaan päätään, mutta heti ymmärrettyään tilanteen vakavuuden hän todennäköisesti livistää paikalta ja varsin vikkelästi. Taistelemaan tammasta ei siis luonnollisestikaan ole, Regina on rauhaarakastava ja huoleton. Rempseän ja uteliaan neitokaisen kanssa on todella helppo ystävystyä ja voi olla varma, että ystävyys tämän kanssa myös kestää pitkään. Regina on ystävänä lojaali ja tekee kaikkensa ystävän puolesta. Vihasuhteita tamma harvoin hankkii, mutta jos niitä sattuu tielle tulemaan saattaa Regina esittää olevansa hyvinkin näreissään ihan vain imagoansa varjellen, mutta todellisuudessa tämä on hyvin suopea eikä viha kestä yleensä muutamaa minuuttia kauempaa.
Menneisyys: Regina ei menneisyydestään muista todellakaan kaikkea, mutta tammalla on useita varsin selkeitäkin muistoja lapsuudestaan ja sen mukana tuomista tapahtumista. Yksi asia on kuitenkin hänelle täysi arvoitus, oma isä. Emästään hän muistaa nimen lisäksi kolme sarvea ja myös kolme jalkaa - sekä sarvien lisäksi monia muita yhtäläisyyksiä itsensä kanssa. Regina ei ole varma, onko koskaan ylipäätään nähnyt isäänsä. Ei harmainta muistikuvaa mistään, mikä voisi kyseiseen oriin yhdistää. On kuitenkin hankala sanoa, onko ori kuollut vai eikö Regina vain yksinkertaisesti muista asiaa.
Regina muistaa syntyneensä järven rannalle, aivan vesirajaan, mutta ei Leyendran niemelle. Reginan emä Flora huolehti varsastaan parhaansa mukaan, mutta jo kertaalleen mainitut kolme jalkaa vaikeuttivat elämää huomattavasti. Regina muistaa, kuinka vasten tahtoaan joutui elämään samalla järvellä monta vuotta. Matka muualle olisi saattanut olla liikaa koko ajan vanhenevalle Floralle ja vielä nuorelle Reginalle. Siksi tamma joutui tyytymään leikkeihin yksikseen.
Regina varttui nuoreksi neidiksi ja hän eli yhä emänsä siivillä, kunnes eräänä lämpöisenä kesäyönä Flora nukkui pois. Kivuton, luonnollinen kuolema rauhoitti Reginan surua, sillä tamma oli salaa pelännyt petojen löytävän puolustuskyvyttömän Floran. Regina kuiskasi hyvästinsä rakkaalle emälleen, joka oli pitänyt huolta juovikkaasta Reginasta monen vuoden ajan. Surua loitommas puski into, into nähdä viimeinkin maailmaa. Regina ei arvannut, että maailman näkeminen menisi pidemmälle kuin vain järveltä lähteminen. Seuraavana päivänä Siryan, tarunhohtoinen tamma ilmestyi Reginan luokse, sumeutti hänen päänsä ja kuljetti Leyendraan. Maailmasta toiseen siirtyminen sai Reginan pään sekaisin, muistojen ja uuden elämäntavan opettelun lomassa Regina opetteli niemen tavoille samalla uusia hevosia tavaten. Uusi lehti oli kääntynyt Reginan elämässä.
Reginan tekstit ja idea (c) Nectary
Reginan kuva (c) Doenneh
Nimimerkki: Nectary
Kokemus: Renewy ja näin ollen hevoshahmot.
Roolausnäyte alla, sijoittuu siihen päivään, kun Flora kuoli.
Kesä oli saapunut nopeasti kristallinkirkkaan järven laidalle, jonka Regina tunsi paremmin kuin omat sinivihreät kavionsa. Lämpötila oli noussut nopeasti keskipäivällä, mutta nyt kun ilta alkoi jo laskeutua Reginan ylle kuumuus hellitti siedettävämpiin lukemiin. Lähes koko päivän tamma oli vain seissyt järven lohduttavan vilpoisessa vedessä ja Flora oli maannut puiden suojaisessa varjossa katsellen tytärtänsä lempein, mutta iän sumentamin silmin. Regina oli jo aikaisemminkin pannut merkille kuinka hänen emänsä kuihtui päivä päivältä, mutta kai se oli luonnollista. Flora oli kuitenkin jo vanha ja kolmijalkainen, elämän ei täytynyt olla järin helppoa. Regina seisoi rannan tuntumassa katsellen puidenlatvoja sekä taivasta. Regina ihmetteli joka vuosi, kuinka niin myöhään saattoi olla niin valoisaa, kun hetki sitten nyt olisi jo pilkkopimeää ja pakkanen riipisi hevosten sisintä. Muutama hännän heilautus riitti karkoittamaan ympärillä kyttäilevät kärpäset. Juovikas Regina käveli Floran viereen ja asettui makuulle hänen vaaleaa karvaansa vasten. Flora ei sanonut mitään ja jopa Regina itse oli täysin hiljaa. Ei ollut tarvetta sanoille, tämä hetki oli niin kaunis ja samalla tamma tunsi sisällään haikeutta. Hän tahtoi tietää, mitä ympäröivän metsän toisella puolella oli. Regina kuitenkin tiesi, ettei voisi jättää Floraa nyt, kun hän tarvitsisi varsaansa kaikista eniten.
Ilta vaihtui pikkuhiljaa yöhön ja kaksi hevosta makasi yhä vieretysten. Sitten jokin muuttui, lempeä kesäöinen tuuli pyyhki tammojen karvaa, ja Regina tunsi, kuinka Flora hänen vieressään valahti täysin rennoksi. Aluksi juovikas luuli emänsä nukahtaneen, mutta vilkaus emän liikkumattomaan ruumiiseen riitti kertomaan, että näin ei ollut. Flora oli poissa.
"...äiti?" huolestunut, hiljainen ääni kysyi ja Regina tuuppaisi Floraa turvallaan, vaikka tiesi sen turhaksi. Kyynelten virta valtasi tamman kasvot. Floran ilme oli kuitenkin levollinen, vaalea tamma oli saanut elää viimeiset hetkensä rakkaimpansa vierellä. Jopa pientä hymynkaretta oli havaittavissa. Regina tiesi, että kuolema oli ollut kivuton. Mutta se sattui häneen. Hitaasti Regina kuiskasi Floran valkeaan korvaan.
"Hyvästi, äiti."
Regina pysyi aloillaan. Hän aikoisi viettää vielä viimeisen yön hevosen kanssa, joka oli rakastanut häntä, ja huolehtinut hänestä aina.
Luonne: Vaikka Regina onkin jo 4 vuotias, käyttäytyy se usein kuin vuotias varsa. Usein on pakko jäädä miettimään kasvaako tamma ylipäätään koskaan täyteen henkiseen mittaansa. Regina on iloinen, hänen naamalleen on kertakaikkisesti vaikeaa kuvitella myreää ilmettä, vaikka sitäkin näkee - vedoten tamman itsepäisyyteen. Regina on myös helposti tylsistyvä persoona, eikä oikein osaa ottaa vastuuta mistään. Neiti huitelee missä ja milloin hänelle itselleen sopii, vaikka osaa kyllä ottaa myös toiset huomioon. Kesken tärkeän keskustelun, ellei kyseinen keskustelu satu olemaan mielenkiintoinen - voi juovikkaan huomion viedä ohi lentelevä perhonen. Regina on erittäin puhelias, eikä tamma oikein osaa pitää turpaansa kiinni edes silloin kun pitäisi. Tamma on myös kohtelias, vaikka ilmaiseekin omat mielipiteensä välillä vähän liiankin vahvasti. Regina saattaa kaikessa itsepäisyydessään johdattaa itsensä satimeen ja onkin aikamoinen sähläri, jonka vuoksi ei osaa pitää itseään poissa ongelmista edes yhtä viikkoa.
Riitatilanteissa Regina saattaa ruveta aukomaan päätään, mutta heti ymmärrettyään tilanteen vakavuuden hän todennäköisesti livistää paikalta ja varsin vikkelästi. Taistelemaan tammasta ei siis luonnollisestikaan ole, Regina on rauhaarakastava ja huoleton. Rempseän ja uteliaan neitokaisen kanssa on todella helppo ystävystyä ja voi olla varma, että ystävyys tämän kanssa myös kestää pitkään. Regina on ystävänä lojaali ja tekee kaikkensa ystävän puolesta. Vihasuhteita tamma harvoin hankkii, mutta jos niitä sattuu tielle tulemaan saattaa Regina esittää olevansa hyvinkin näreissään ihan vain imagoansa varjellen, mutta todellisuudessa tämä on hyvin suopea eikä viha kestä yleensä muutamaa minuuttia kauempaa.
Menneisyys: Regina ei menneisyydestään muista todellakaan kaikkea, mutta tammalla on useita varsin selkeitäkin muistoja lapsuudestaan ja sen mukana tuomista tapahtumista. Yksi asia on kuitenkin hänelle täysi arvoitus, oma isä. Emästään hän muistaa nimen lisäksi kolme sarvea ja myös kolme jalkaa - sekä sarvien lisäksi monia muita yhtäläisyyksiä itsensä kanssa. Regina ei ole varma, onko koskaan ylipäätään nähnyt isäänsä. Ei harmainta muistikuvaa mistään, mikä voisi kyseiseen oriin yhdistää. On kuitenkin hankala sanoa, onko ori kuollut vai eikö Regina vain yksinkertaisesti muista asiaa.
Regina muistaa syntyneensä järven rannalle, aivan vesirajaan, mutta ei Leyendran niemelle. Reginan emä Flora huolehti varsastaan parhaansa mukaan, mutta jo kertaalleen mainitut kolme jalkaa vaikeuttivat elämää huomattavasti. Regina muistaa, kuinka vasten tahtoaan joutui elämään samalla järvellä monta vuotta. Matka muualle olisi saattanut olla liikaa koko ajan vanhenevalle Floralle ja vielä nuorelle Reginalle. Siksi tamma joutui tyytymään leikkeihin yksikseen.
Regina varttui nuoreksi neidiksi ja hän eli yhä emänsä siivillä, kunnes eräänä lämpöisenä kesäyönä Flora nukkui pois. Kivuton, luonnollinen kuolema rauhoitti Reginan surua, sillä tamma oli salaa pelännyt petojen löytävän puolustuskyvyttömän Floran. Regina kuiskasi hyvästinsä rakkaalle emälleen, joka oli pitänyt huolta juovikkaasta Reginasta monen vuoden ajan. Surua loitommas puski into, into nähdä viimeinkin maailmaa. Regina ei arvannut, että maailman näkeminen menisi pidemmälle kuin vain järveltä lähteminen. Seuraavana päivänä Siryan, tarunhohtoinen tamma ilmestyi Reginan luokse, sumeutti hänen päänsä ja kuljetti Leyendraan. Maailmasta toiseen siirtyminen sai Reginan pään sekaisin, muistojen ja uuden elämäntavan opettelun lomassa Regina opetteli niemen tavoille samalla uusia hevosia tavaten. Uusi lehti oli kääntynyt Reginan elämässä.
Reginan tekstit ja idea (c) Nectary
Reginan kuva (c) Doenneh
Nimimerkki: Nectary
Kokemus: Renewy ja näin ollen hevoshahmot.
Roolausnäyte alla, sijoittuu siihen päivään, kun Flora kuoli.
Kesä oli saapunut nopeasti kristallinkirkkaan järven laidalle, jonka Regina tunsi paremmin kuin omat sinivihreät kavionsa. Lämpötila oli noussut nopeasti keskipäivällä, mutta nyt kun ilta alkoi jo laskeutua Reginan ylle kuumuus hellitti siedettävämpiin lukemiin. Lähes koko päivän tamma oli vain seissyt järven lohduttavan vilpoisessa vedessä ja Flora oli maannut puiden suojaisessa varjossa katsellen tytärtänsä lempein, mutta iän sumentamin silmin. Regina oli jo aikaisemminkin pannut merkille kuinka hänen emänsä kuihtui päivä päivältä, mutta kai se oli luonnollista. Flora oli kuitenkin jo vanha ja kolmijalkainen, elämän ei täytynyt olla järin helppoa. Regina seisoi rannan tuntumassa katsellen puidenlatvoja sekä taivasta. Regina ihmetteli joka vuosi, kuinka niin myöhään saattoi olla niin valoisaa, kun hetki sitten nyt olisi jo pilkkopimeää ja pakkanen riipisi hevosten sisintä. Muutama hännän heilautus riitti karkoittamaan ympärillä kyttäilevät kärpäset. Juovikas Regina käveli Floran viereen ja asettui makuulle hänen vaaleaa karvaansa vasten. Flora ei sanonut mitään ja jopa Regina itse oli täysin hiljaa. Ei ollut tarvetta sanoille, tämä hetki oli niin kaunis ja samalla tamma tunsi sisällään haikeutta. Hän tahtoi tietää, mitä ympäröivän metsän toisella puolella oli. Regina kuitenkin tiesi, ettei voisi jättää Floraa nyt, kun hän tarvitsisi varsaansa kaikista eniten.
Ilta vaihtui pikkuhiljaa yöhön ja kaksi hevosta makasi yhä vieretysten. Sitten jokin muuttui, lempeä kesäöinen tuuli pyyhki tammojen karvaa, ja Regina tunsi, kuinka Flora hänen vieressään valahti täysin rennoksi. Aluksi juovikas luuli emänsä nukahtaneen, mutta vilkaus emän liikkumattomaan ruumiiseen riitti kertomaan, että näin ei ollut. Flora oli poissa.
"...äiti?" huolestunut, hiljainen ääni kysyi ja Regina tuuppaisi Floraa turvallaan, vaikka tiesi sen turhaksi. Kyynelten virta valtasi tamman kasvot. Floran ilme oli kuitenkin levollinen, vaalea tamma oli saanut elää viimeiset hetkensä rakkaimpansa vierellä. Jopa pientä hymynkaretta oli havaittavissa. Regina tiesi, että kuolema oli ollut kivuton. Mutta se sattui häneen. Hitaasti Regina kuiskasi Floran valkeaan korvaan.
"Hyvästi, äiti."
Regina pysyi aloillaan. Hän aikoisi viettää vielä viimeisen yön hevosen kanssa, joka oli rakastanut häntä, ja huolehtinut hänestä aina.
