Gwynneth Gier Tiarong

Kutsumanimi: Gwynn
Nimen merkitys: Gwynn on Welshin alkuperää ja tarkoittaa valkeaa,
reilua, siunattua ja pyhää (englanniksi "white, fair, blessed, holy").

Sukupuoli: Tamma
Ikä: 5 - ihmisittäin noin 25
Säkäkorkeus: 173cm
Väri ja merkit: Kimo
Rotu: Clydesdale

Luokka: Yímín

Gwynn kykenee hallitsemaan painoa. Se pystyy halutessaan keventämään itseltään tai toiselta tiettyä ruumiinosaa tai koko kehoa tai päinvastoin raskauttamaan samalla tyylillä. Toistaiseksi Gwynn ei pysty lisäämään tai poistamaan painoa kuin puolisen kiloa korkeintaan itsensä kokoiseen kohteeseen.
Kyvyn käyttö vie paljon energiaa, mikäli sitä pitää kauan yllä tai suurilla painon muutoksia tehdessä - itse kyvyn aktivoiminen ei vie energiaa juuri lainkaan vaan sen ylläpito. Energiamäärän kulutus on siitä kiinni, kuinka suuria muutoksia tamma haluaa tehdä ja minkä kokoiseen kohteeseen. Toistaiseksi Gwynn ei pysty pitämään vahvaa vastustajaa paikallaan lainkaan, mutta pieni hidastaminen onnistuisi kyllä.

Harjoituksen myötä parhaimmillaan hän pystyisi helposti saamaan raskaankin hevosen askeleet lentämään tai suuren/vahvan hevosen pysymään paikallaan tuntitolkulla esimerkiksi raskaantuneen takapuolen vuoksi, jota Erkkikään ei jaksaisi nostaa.

Toistaiseksi Gwynnin luonne on viime vuosien sekoittamana hiukan hajanainen. Toisaalta hän on hiukan erakkoluonteinen vietettyään niin pitkään yksin pelastajansa ja Plädäwin kanssa eikä tiedä, kuinka toisten hevosten kanssa tulisi käyttäytyä. Gwynn on muuttunut myös hiukan varautuneeksi liikkujaksi menetettyään toisen silmänsä, jolloin hänet saa yllätettyä oikealta puolelta pöllähtäessä paikalle.

Gwynn rakastaa vettä, sillä hän pystyy kävelemään siinä paremmin kuin maalla, jolla hän ei kauaa jaksa seisoa tai vaeltaa ennen kuin jalkoihin alkaa vammojen vuoksi särkeä. Kykynsä avulla tamma saa kuitenkin painoaan kevyemmäksi, jolloin hän voi pitkittää maalla seisomisen ja kulkemisen pituutta ennen kuin joutuu käymään makuulle lepuuttamaan jalkojaan. Gwynn ei voi lähteä kovin pitkälle matkalle kauas merestä, sillä hänen täytyy päästää paras ystävänsä, Plädäw, vähintään kerran kuukaudessa takaisin mereen virkistymään ja syömään oikeaan elinympäristöönsä. Ylipäänsä veden lähettyviltä tamma ei kuitenkaan voi kauas karata, sillä hänen täytyy parin päivän välein päästää meritähti juomaan ja kastumaan.

Jotkut saattavat pitää Gwynniä outona itsekseen puhujana, mutta todellisuudessa tämä juttelee Plädäwille.

Gwynn on useimpien kylmäveristen tapaan raskasrakenteinen ja lihaksikas ja sen tupsujalkojen karvat muuttavat värinsä jo polvien alta violetin sävyisiksi. Vaikka tamma kaunis onkin, sillä on lapsuuden tapaturman vuoksi useita arpia, joista näkyvin lienee oikeassa lautasessa arpien rykelmä. Sen lisäksi arpia löytyy erityisesti tamman vammautuneista jaloista sekä muutama keskiruumiista ja kaulasta. Eniten huomiota herättänee Gwynnin oikea silmä, jota peittävän meritähden alta pilkistää lukuisia merisiilin aiheuttamia arpia.

Puhjenneen silmän ympärillä kulkee hiukan suttaantunut ja arpien rikkoma violetti rengas, josta lähtee kaulan suuntaan muutamia kiekuroita ja pisteitä. Renkaan päällä tamman silmäkulmassa on myös pieni sammalenvihreä näkinkenkä. Samanlainen roikkuu myös tamman otsaharjassa olevan helmikorun päässä. Tupsujalkojensa tapaan Gwynnin paksut ja silkkiset jouhet vaihtavat piakkoin tyven jälkeen värinsä vaaleahkosta violetiksi. Harjan lopusta sään tienoilta lähtee pitkä letti samaan tapaan kuin veljelläänkin. Gwynnin ainokainen silmä on väriltään merenvihreä.

Gwynn muistuttaa paljon emäänsä ja veljeään.

Gwynn muistaa syntyneensä rakastaville vanhemmilleen syksyisen raikkaana aamuyönä. Tytär oli perheen esikoinen ja kovi tärkeä molemmille vanhemmilleen. Häntä kohdeltiin kuin kukkaa kämmenellä, vaikka oikeille tavoille opetettiinkin ja varottiin lellimästä piloille. Eihän kukaan jaksaisi lellittyä kakaraa katsella.

Noin kahden vuoden ikäisenä Gwynn muistaa normaalin leppoisan päivän päättyneen järkyttävällä tavalla, kun utelias tamma seurasi kummallista ja vaimeaa ääntä merelle vievälle kallionkielekkelle, jonka suunnasta ääni tuntui kuuluvan. Mitään erikoista ei kuitenkaan näkynyt, joten paremmin nähdäkseen ja kuullakseen Gwynn kurotti kaulaansa vahingossa liikaa äänen suuntaan ja putosi mereen. Merellä kallion tuntumassa oli paljon niin vedenalaisia kuin pinnan päällekin pilkistäviä kiviä, joihin tamman uskottiin osuneen kuolettavasti varsinkin, kun ruumista ei koskaan löydetty. Gwynnin onneksi hän putosi kahden pinnalle pilkistävän kiven väliin saaden niistä vain haavoja ja löi itsensä vasta hiukan syvemmällä piileneeseen kiveen. Vastoin kaikkien oletuksia, Gwynn jäi kuitenkin nipin napin henkiin eikä putouksen yhteydessä oikeaan silmään uponnut merisiili auttanut asiaa lainkaan.

Tamma olisi alle vuorokauden aikana kuollut ellei aallokko olisi sinä päivänä ollut niin rajua ja heppa tippunut juuri siihen samaiseen kohtaan aivan kallion viereen. Onnekseen Gwynn kuitenkin voimakkaan aallokon vuoksi veteen upotessaan työntyi suurehkoon vedenalaiseen tunneliin. Tunneli kuljetti tamman piilossa olevaan luolaan, jossa asui muusta maailmasta syrjäytynyt tamma, jolla oli parannustaitoja. Itkevä hihhulitamma ei ollut uskoa silmiään huomatessaan huonokuntoisen, nuoren hevosen pulpahtaneet sisäänkäynnistä sisälle - olihan hihhulin rakas pallokala juuri kuollut ja hevonen itkenyt karvaasti sen perään. Tamma veti nopeasti Gwynnin kuivaan luolaan huomaten, kuinka pahassa kunnossa tämä oli. Kaikeksi onneksi hihhuli oli kuitenkin hyvä parantaja ja sai parannettua heti alkuun pahimmat vammat säästäen nuoremman hengen.

Myöhemmin Gwynnin viimein herättyä selvisi, että tammaa kiinnostanut mystinen ääni meren suunnalta oli hänen pelastaneen hihhulin sydäntä raastava itku rakkaan pallokalan perään. Pelastajan parannustaidoista huolimatta pudonnut ei voinut palata heti herättyään kotiin, sillä erityisesti tämän jalat ja oikea silmä oli huonossa kunnossa. Silmään uponnut merisiili oli puhkaissut nuoremman silmän ja jätti irroituksenkin jälkeen pari piikkiä sojottamaan naamasta. Tämän lisäksi kivikkoiseen mereen iskeytyminen vammautti Gwynnin jalat pahasti eikä tamma pystynyt edes seisomaan muutamaan kuukauteen. Pikkuhiljaa pelastajansa avustuksella vahingoittunut kuitenkin treenasi jalkojaan ja pääsi kuin pääsi taas jaloilleen. Vammat kuitenkin antoivat sille ikuisen heikkouden: Gwynn ei ilman kykyään jaksa maalla seisoa tai kävellä kovin kauaa ennen kuin sen jalkoihin alkaa taas särkeä.

Silmän parannuttua tarpeeksi, Katal Kaitiksi esittäytynyt tamma repi muutaman sojottamaan jääneen merisiilin piikin irti. Sen jättämä jälki ei ollut mitenkään kaunista, sillä arpia niin pienellä alueella oli vaikka muille jakaa. Kävelykyvyn palautumisen ja piikkien poistonkaan jälkeen Gwynn ei lähtenyt kotiin, vaikka olettaa niin saattoi. Vajaan vuoden kestäneen palautumisen aikana hän oli ehtinyt kiintyä pelastajaansa ja sääli Kaitia, joka joutuisi elämään yksin salaisessa piilossaan, mikäli hän palaisi takaisin kotiin.

Kahden kuukauden verran palautumisestaan Gwynn salaa mietti palatako vai ei, kunnes päätti kertoa pelastajalleen, ettei aikoisi jättää tätä ainakaan vielä. Kaiti ilahtui kuulemastaan niin kovasti, ettei ollut koko elämänsä aikana tuntenut niin suurta onnea ja helpotusta. Tämä antoi Gwynnille lupauksen vuoksi lahjaksi pienen meritähden, joka peitti arpisen silmän, jota vaurioitunut häpesi. Gwynn rakasti saamaansa lahjaa yli kaiken ja ilahtui vielä enemmän huomatessaan, että tämä osasi kommunikoida tamman kanssa. Plädäw-meritähti piti hiukan yksinäiselle ystävälleen seuraa kuiskien tämän korvaan ja oli aina paikalla, kun apua tarvittiin.

Ajan kuluessa Kaitista kuitenkin tuli pelokkaampi ja pelokkaampi ainoan seuransa menettämisestä eikä olisi tahtonut päästää tätä lainkaan pihalle, kun Gwynn viimein uskalsi pyytää päästä ulos haukkaamaan raikasta ilmaa. Kaksikko kiisteli siitä noin viikon ajan, kunnes tulivat päätökseen. Gwynn saisi lähteä ulos luolasta vain tyyninä öinä, jolloin rankka aallokko ei ollut vaaraksi eikä kukaan luultavasti näkisi kuolleeksi luultua tammaa. Hän ei saanut myöskään poistua paria metriä kauemmas suuaukosta. Gwynn rakastui meressä uintiin ja oleskeluun, jolloin hän viimein sai hengittää oikein raikasta ulkomaailman ilmaa eikä jalkoihinkaan särkenyt.

Noin kolmen vuoden kuluttua tapaturman jälkeen Kaiti alkoi viimein vedellä viimeisiään vanhuutensa vuoksi. Tämä rapistui silmissä nähden, mikä sai nuoremman surulliseksi. Gwynn tiesi menettävänsä pelastajansa piakkoin ja alkoi viettää tämän kanssa yhä enemmän aikaa. Viimein kesäkuisena täysikuun yönä Kaiti astui tuonpuoleiseen, vaikka oli vain muutamaan tuntia aiemmin antanut nuoremmalleen otsaharjaan kauniin helmikorun, jonka päässä roikkui näkinkenkä. Gwynn itki karvaasti parin päivän ajan sisällä luolassaan, kunnes sai Plädäwin ansiosta koottua itsensä. Gwynn voisi viimeinkin palata ulkomaailmaan etsimään oikeaa perhettään. Tamma ei kuitenkaan tiennyt maagisen Siryanin siirtäneen häntä Leyendraan ja pyyhkineen muistoista suurimman osan ensimmäisen kahden vuoden ajalta.

»Gwynn haluaa uskotella itselleen, että Reneellä vain viiraa päässä eikä tämä todellisuudessa ole koskaan tavannut clydesdalen sukulaisia, etenkään sisarusta, josta Gwynn itse ei tiedä edes sukupuolta. Sisimmässään hän kuitenkin tietää sen ikävän mahdollisuuden olevan täysin mahdollinen ja tuntee salaa mustasukkaisuutta Reneetä kohtaan kyseisestä syystä.

»Gwynn löytää itsensä Belomiin-lahden pohjoiselta rannikolta erittäin varhain aamuisella herättyään ensin Parosin kivikkoiselta kalliolta keskellä merta kylmän veden roiskuessa hevosen päälle. Gwynn on lievästi sanottuna näreissään niin herätyksestään kuin raivostuttavasta tiedottomuudesta ja kaukaisemman menneisyyden muistottomuudesta. Paikalle saapuu kaunis, punavalkea tamma Renee, joka osoittautuu olevan aivan yhtä tiedoton kuin Gwynn itse ja jopa vielä suurimmassa määrin muistiaan menettänyt. Keskustelun edetessä Gwynnille nousee epäilys siitä, että Renee olisi tavannut hänen pikkuveljensä, jota violetihtava itse ei ole vielä koskaan tavannut. Ajatus herättää suurta mustasukkaisuutta eikä asiaa paranna lainkaan Plädäwin flirttailu punavalkealle. Lopulta Gwynn saa tarpeekseen ja lähtee näreissään astelemaan syvemmälle mereen sanaakaan sanomatta, mutta rentoutuu kuullessaan Reneen kauniita sanoja ja kannustuksia. Niiden myötä yksisilmäinen tajuaa, ettei ole ikinä täysin yksin; onhan hänellä aina Plädäw.