Caliuxius Gier Kuurong

Caliuxius Gier Kuurong

hänen perustietonsa

ääni / Scott McCreery
tunnusmusiikki / Nickelback - If today was your last day
ihmisenä / Kuva

nimi / Caliuxius Gier Kuurong
kutsutaan / Calius

ikä / 4 vuotias, ihmisissä noin 23.
sukupuoli / Ori
rotu / Clydesdale

luokka / Yímín

väri / Voikko
merkit / Tähtipiirto
silmät / Turkoosit
säkä / 186 cm

orin kyvyt

E N E R G I A L Ä H D E
Calius kykenee hallitsemaan muiden kykyjen vahvuutta. Jo hänen pelkkä läsnäolonsa vapauttaa energiaa, joka auttaa hevosia palautumaan ja käyttämään näin kykyään uudelleen tavallista nopeammin. Varsinainen kykynsä tekee myös muiden kyvyistä tehokkaampia ja vahvempia. Caliuksen lähellä olevat hevoset myös juoksevat nopeammin ja väsyvät harvemmin. Myös kyvyin luodut illuusiot ovat vahvempia, ja yleinsäkin minkä tahansa kyvyn kestoaika pitenee. Ori on myös itsenäisesti harjoitellut kyvyn toista suuntaa: hän kykenee myös imemään energiaa pois, kääntämään kykynsä päinvastaiseksi. Calius näkee kykynsä sinisenä hohkaavana kuplana, mutta muut eivät pysty näkemään Caliuksen kuplaa (kuva vieressä).

Ketteryys / XOOOO
→ Suuri, jykevänpuoleinen ruumis ei ole hallittavuudessaan sieltä helpoimmasta päästä. Kuvaus "ketterä kuin kirjahylly" sopii siis erityisen hyvin tähän raamikkaaseen, 186 senttiä korkeaan clydesdale-oriin.

Nopeus / XXOOO
→ Kuten myös ketteryys, kärsii myös nopeus pahasti suuren ja raamikkaan ruumiin vuoksi. Vaikka ori omaakin vahvat, vantterat jalat, jättävät ne hänet silti kakkoseksi lähes poikkeuksetta.

Kestävyys / XXXXO
→ Se, mikä ei tule nopeudessa tai ketteryydessä, korvautuu orin kestävyydessä. Hän ei ole ehkä nopein mahdollinen kaviollinen maan päällä, mutta jaksaa juosta pidempään kuin monet muut lajitoverinsa. Calius ei siis väsy herkästi myöskään taistelutilanteessa.

Lihasvoima / XXXXX
→ Näkeehän sen jo orista ulospäinkin: hän on lihaksikas kuin hevosten adonis, eikä se kaikki ole paikoillaan vain näön vuoksi: Calius on vahva kuin härkä, jaksaen raivata tiensä vaikka läpi harmaan kiven.

ulkoisesti ilo silmälle

Ori on suuri, jykevärunkoinen kylmäverinen. Orimaisuus loistaa kauas hänen ulkomuodostaan, eikä herra itse pyri sitä edes peittelemään. Caliuksen kylmäverisen pitkät jalat ovat lihaksikkaat ja jäntevät, ja niiden jouhet ovat silkinhienoja. Jokaisen jalkansa jouhien peittämät nilkat ovat turkoosin väriset, alkaen värjäytymään jo polvien alta. Kaviot ovat valkeat, vaikkeivät näykkään usein jouhien alta. Etujalat ovat hyvin lavan alla, sekä takajalkojen pihtiasento kertovat siitä, että hevonen vetäisi itsensä vaikka läpi harmaan kiven.

Ori on hienoliikkeinen, ja askeleensa on hyvin korkea. Se tuo esille hänen lihaksikkaat, pyöreät lautasensa. Selkä on lyhyt ja pyöreä, sekä säkä helposti havaittavissa. Kaula kaareva ja massiivinen. Ilmeikäs pää, jonka profiili on viivasuora, tai enemmin aavistuksen verran kupera. Kasvoja koristaa hänen tähtipiirtonsa, mutta useimmiten tuo pidättäytyy tuuhean otsaharjan alla.

Caliuksen harja on otsaa ja sään edustaa lukuunottamatta pystyssä. Se on silkkinen, paksu ja latvoista sinertävä. Harvoin harja kasvaa niin paljon, että lähtisi kääntymään jommalle kummalle puolelle. Sään edessä, eli harjan lopussa, on kuitenkin otettu kiinni kaikki se pituus, joka puuttuu muusta harjasta. Pitkä letti, joka vain kasvaisi ja kasvaisi, ellei ori sitä välillä itse nirhaisi poikki. Calius kantaa lettiään välillä myös kiedottuna kaulansa ympärille, pituudesta riippuen kuinka monta kierrosta.

Oikean silmän ympärillä Caliuksella on sininen rengas, saman sävyinen kuin hänen harjansa. Emänsä teki sen hänelle, merkkinä rakkaudestaan varsaa kohtaan. Iän myötä merkki on alkanut haalistumaan, vaikka Calius säästelee sitä parhaansa mukaan. Myös monet vastoinkäymiset ovat piirtäneet hänen merkkiinsä alaspäin valuvan kyynelvanan. Orin silmä on sädehtivän sininen. Kaulassaan ori kantaa tunnusta, joka on hänen ja Reneen luoman uuden suvun merkki, periytyen jokaiselle sen alle syntyvälle.

luonteeltaan perusmies

Calius... kuinka kuvailla tätä oria, jolla toisinaan tuntuu olevan satoja erilaisia piirteitä? Calius on jalo, ystävällinen, harkitseva, viisas ja hyväntahtoinen nuori, mutta samanaikaisesti myös liian mielikuvituksensa vietävissä jos minkälaiseen kommellukseen. Caliuksessa on monia piirteitä rakkaasta emästään Kuurasta, joka opetti Caliukselle monia elämän viisauksia. Kuuran kuolema kuitenkin vaikutti myös poikaansa, eikä hän ole vielä päässyt yli surustaan.

Ensimmäinen oppi, jonka Kuura pojalleen opetti, oli ettei taistelemalla pääse kuin uuteen taisteluun. Calius ei siis luonnollisesti pidä taistelusta, mutta on joutunut elämänsä aikana niitäkin suorittamaan. Ensisijaisesti ori pyrkii selvittämään riidat puhumalla. Viisas Calius toki ymmärtää myös sen, etteivät kaikki ole valmiita sovittelemaan sanaharkkoja juttelemalla. Calius ei juuri koskaan ole riidan alottava osapuoli. Hän ei pidä riitelystä, ja voi muistaa häntä kohtaan sanotut loukkaukset pitkään riidan jälkeenkin. Pitkävihainen hän ei kuitenkaan ole, ja antaa yleinsä ystävilleen helposti anteeksi.

Toinen asia oli rehellisyys. Calius ei osaa valehdella, vaikka yrittäisikin. Ainoat tilanteet, jossa hän turvautuisi valehteluun, olisivat ne jotka pelastaisivat toisen hevosen pulasta. Normaalitilanteissa ori ei käytä valehtelua hyväkseen, eikä hän pidä siitä jos hänelle valehdellaan. Ori välttää usein myös riitoja olemalla rehellinen, vaikka rehellisyydestään huolimatta ei välty niiltäkään. Täysin rehellinen ei hyveellinen Caliuskaan ole, sillä välttämällä valehtelun hän saattaa jättää asioita kertomatta. Asioita, joista hän ei halua puhua, tai asioita joiden esille tuominen saattaisi asettaa toisen - tai itsensä - ikävään tilanteeseen.

Kolmanneksi, ystävyys on aarteista arvokkain. Calius rakastaa ystäviään, eikä hänellä voisi koskaan olla liikaa ystäviä. Ori on ystävänä äärimmäisen lojaali, reilu ja iloinen. Mikään muu ei ole parempi tunne, kun nähdä hymy ystävän kasvoilla. Nuorukaisella on kuitenkin omanlaisensa hierarkia ystävien välillä, ja hänelle toiset ovat tärkeämpiä kun toiset - vaikka jokainen ystävä on orille tärkeä. Ystävilleen ori on avoin, ja hyvä ystävä saattaa löytää orista sellaisiakin piirteitä, joita ei kukaan muu ole vielä nähnyt.

Emä oli Caliukselle kaikki kaikessa, eikä ole siis mikään yllätys, että tämän kuolema veti pohjan orin jalkojen alta. Calius suree yhä rakasta emäänsä vaalien niitä pieniä jäljelle jääneitä muistojaan kuin viimeisiä aarteitaan. Hän ei myöskään puhu monille tästä. Jos kuulee Caliuksen puhuvan emästään, voi olla varma että on päässyt juuri tärkeiden ystävien kastiin, sillä ori ei uskoudu kenelle tahansa edes ystävistään. Calius ei ole herkästi itkevää sorttia, mutta hän tekee sitäkin. Yksin, kun muut eivät näe.

Calius ei osaa aina hillitä kieltään tammojen keskuudessa, ja hänen eleensä, ilmeensä ja olemuksensa saattavat usein viestittää tahattoman flirttailevaa kuvaa orista. Orista on mukavaa saada tammat nauramaan, mutta mikään häntäheikki hän ei suinkaan ole. Caliuksella on puoliso, ja jos hän on ystävilleen lojaali, hän on sitä kymmenkertaisesti enemmän puolisolleen Reneelle. Caliuksen elämäntehtävä ja sydämenasia on pitää valittu tamma onnellisena, ja tuntea itsensä joka ikisenä päivänään tärkeäksi. Vaikka puolison valinta on jo tehty, se ei ole silti juurikaan parantanut orin itsehillintää muiden neitojen keskellä. Ori tykkää myös katseiden kääntämisestä, koska - let's face it - hän on aika pakkaus ja tietää sen itsekin.

Tärkeintä Caliukselle on toisten auttaminen. Hän pitää siitä, että hevoset pyytävät häntä auttamaan, mutta hän auttaa kyllä pyytämättäkin. Orista on mukavaa nähdä ilo toisten kasvoilta, ja hän voisikin päivät pitkät leikkiä vain laupiasta samarialaista. Itserakkaus ja Calius eivät siis sovi samaan lauseeseen, mutta toisinaan hän voi jopa kieltäytyä avunpyynnöistä: hän tunnistaa oikean ja väärän kuin yön ja päivän. Ori saattaa usein astua myös väliin, jos kuulee toisen haukkuvan alempaansa.

Laupiaalla samarialaisellakin, tai toisinsanoen alati hyväntuulisella ja mukavalla Caliuksella on myös synkempikin puolensa. Aina ei asiat mene kuten ori olisi ne suunnitellut, ja tällöin hän saattaa olla käytökseltään kuin myrskyn merkki. Riehumaan tai huutamaan hän tuskin alkaa, mutta saattaa olla suustaan erittäin suoraviivainen, lausuen ilmoille juuri sen mitä sillä hetkellä ajattelee. Onneksi näitä päiviä ei usein ole.

Jos siis voikko ori turkoosein merkein kävelee sinua vastaan, ei tarvitse pelästyä: hän ei ole sotajalalla liikkeellä. Jos etsit ystävää, apua tai ihan vain juttuseuraa, kannattaa suunnata tämän orin seuraan. Calius on puhelias ori, mutta myös hyvä kuuntelija.

menneisyytensä vanki

Calius, kuten Yímín-nimestä saattaa päätellä, on myös ori kotoisin muualta, kaukaa merien takaa. Hänen muistoista osittain kadonnut nuoruutensa tässä toisessa maailmassa, oli monipuolinen ja sisälsi useita käänteitä hänen varalleen. Ori muistaa isänsä, alati kärttyisän ja pahantuulisen Caliaktuksen, joka toimi aikanaan sukunsa kunnioitettuimpana parantajana. Calius synty isälleen Caliaktukselle, sekä emälleen Kuuralle vain kaksi viikkoa heidän esikoisensa kuoleman jälkeen. Isosisko, jota Calius ei siis koskaan ehtinyt tavata, kuoli epätavallisessa onnettomuudessa pudotessaan kallionkielekkeeltä mereen. Caliuksen emälle tyttärensä kuolema oli hyvin vaikeaa, vaikka Calius pitikin tamman ajatukset kiireisenä.

Caliuksen isälle esikoisen kuolema oli niin järkyttävä tapaus, että tämä menetti taitonsa parantaa. Ei kokonaan, mutta se järkkyi huomattavasti. Isä ei enää kyennyt parantamaan edes perussairauksia, muttei myöskään kyennyt myöntämään kykynsä sammumista. Varsalleen, Caliukselle, isänsä kertoi kaiken parantamisesta, sillä heidän suvussaan on pitkään periytynyt parantamisen taito isältä pojalle. Järkytys emän loppuraskaudessa aiheutti kuitenkin sen, että Calius ei osannut parantaa. Tuo oli jo puolivuotias, eikä ollut osoittanut minkäänlaisia merkkejä kyvystään. Normaalisti sukuun syntyneet orivarsat alkoivat jo muutaman kuukauden ikäisenä herätellä kuivuneita kukkia eloon. Calius sen sijaan vain nautti varsuudestaan ja emänsä rakkaudesta. Isän kärsivällisyys alkoi rakoilla pahasti parantamistaidon suhteen.

Caliuksen isä viisaudestaan ja vanhuudestaan huolimatta suuttui silmittömästi Caliuksen ensimmäisen syntymäpäivän tullessa. Hän väitti, ettei Calius voinut olla hänen poikansa - hänellä ei ollut lahjaa, jonka hänen esi-isänsä ovat periyttäneet aina uudelleen ja uudelleen. Hänen kunniansa ei antanut periksi, että hänen ainoa poikansa olisi kyvytön. Siitäpä alkoi kiertämään huhuja, että Kuuralla olisi ollut toinen ori. Varsa kuitenkin oli kaikin puolin juuri sellainen, kun Caliaktuksen suvun jälkeläiset jo vuosia olivat olleet. Sinisine harjoineen ja jouhineen. Calius kuitenkin järkyttyi silminnähtävästi, ja suuttui isälleen. Tuona yönä emänsä loi hänen oikean silmän ympärille merkkinsä hänen ikuisesta rakkaudestaan.

Isänsä ei kuitenkaan jättänyt asiaa sikseen. Tuo muuttui katkeraksi poikaa kohtaan, ilkeäksikin. Caliuksen piilevät kyvyt tulivat kuitenkin pikkuhiljaa esiin. Aluksi hän huomasi vauhdittaneensa vain kovakuoriaisia, jotka muussa tapauksessa olisivat jääneet kavioiden alle, tai lintujen ravinnoksi. Vastaavasti hän myös huomasi kääntäneensä sen päinvastoin - hidastamaan. Ylpeänä itsestään Calius laukkasi isänsä luo, mutta tätä ei kiinnostanut hänen "turhat kykynsä".

Iän myötä tuli Caliuksesta kokoajan itsenäisempi ja itsenäisempi. Hän saattoi pitkään viettää aikaa yksin, vaellella jopa monia päiviä putkeen tutustuen erilaisiin hevosiin tai harjoitellen itsenäisesti kykyään. Erään pitkän vaelluksensa jälkeen, kun Calius palasi kotiin, oli emänsä sairastunut pääntautiin. Calius käski monesti isää luopumaan kunniastaan, ja antaa jonkun toisen parantaa hänen emänsä, mutta isänsä ei antanut periksi, vaikka tuo itsekin tiesi, että kykynsä oli mennyttä. Tuolloin, ensimmäistä kertaa ikinä, isänsä pyysi poikansa apua parantaakseen emän. Calius suostui pitkin hampain, vaikka hän tiesi että isä ei edes hänen avullaan kykenisi parantamaan emää. Aamun valjettua Kuura oli kuollut. Vain, koska Caliuksen isä Caliaktus, ei antanut kunniansaa periksi. "Rakastat enemmän itseäsi kun ketään muuta", oli viimeiset sanat, jotka Calius sanoi isälleen.

Katkeroituneena, yksinäisenä, jätti ori isänsä, perheensä taakseen, lähtien jälleen vaeltamaan yksin. Hän loi ystävyyssuhteita, eli elämäänsä koittaen parhaansa mukaan unohtaa vanhempansa: äitiä ei ollut ja isää hän ei halunnut enää tavata. Eräänä iltana, ollessaan vasta kolmevuotias, tapasi Calius tamman, joka sai hänen päänsä sekaisin jo ensimetreistä alkaen. Maeve Eirene, tutummin Renee, oli mukava, ja kuunteli orin huolet ja murheet äidistään sekä isästään. Ennenpitkää ori huomasi ihastuneensa, ja lopulta rakastuneensa tähän punavalkeaan, kauniiseen tammaan. Lopulta hän uskalsi tunnustaa tunteensa toista kohtaan - lievän draamakohtauksen jälkeen, ja pyysi jopa Reneetä puolisokseen. Ei kestänyt kauaa, kun Renee huomasi olevansa jo tiineenä, ja lopulta pariskunnalle syntyikin kaksoisvarsat Nano ja Nemo.

Ori oli löytänyt elämäänsä onnen, päämäärän ja perheen. Hän oli iloinen, eikä osannut koskaan kuvitella että kaikki tulisi muuttumaan. Niin kuitenkin tapahtui, kun eräänä päivänä paikalle saapui Siryan. Calius alunperin vastusti muutosta, mutta loppujenlopuksi hänen päänsä ei ollut kovin vaikeaa kääntää. Nykypäivänä Calius on yhä hieman sekaisin, ja muistissaan pilkistelevät välkähdykset entisestä elämästä kummittelevat päivittäin takaraivossaan. Entisestä elämästään tietenkin hän muistaa tunteensa, sekä Reneen ja perheensä, muttei kotiaan, tai tarkemmin muutakaan entisestä elämästään. Hän muistaa isänsä typeryyden ja itserakkauden, kuinka hän menetti äitinsä tämän syystä. Hän muistaa myös itse lähteneensä heidän luotaan, kun Kuura sairastui. Itsetutkiskelut ovat löytäneet syyllisen peilikuvasta. Olosuhteisiin nähden ori on kuitenkin sopeutunut elämään loistavasti.

perhe on tärkein

Vanhemmat: Kuura ja Caliaktus
Kuura menehtyi Caliuksen ollessa nuori aikuinen, ja tätä myötä hänen välinsä isän kanssa tulehtuivat. Calius ei tiedä isänsä kohtaloa, sillä hän ei ole varma ottiko Siryan isää mukaan. Ori väittää kovasti ettei häntä kiinnosta, mutta totuus voi olla toinen.

Puoliso: Maeve Eirene
Ori rakastaa sydämensä pohjasta. Caliuksella on erittäin vahva tarve suojella Reneetä, ja hän luottaa toiseen kuin muuriin.

Jälkeläiset: Maxius Eryllus & Meringue Eryann
Kaksosvarsat Nemo ja Nano ovat Caliuksen ja Reneen ensimmäiset jälkeläiset. Calius rakastaa heitä enemmän kuin ketään muuta tässä maailmassa, eikä antaisi ikinä heille tapahtua mitään pahaa. Kuten varsojen emänkin kanssa, on Caliuksella myös suuri tarve pitää heidät turvassa.

Sisarukset: Isosisko Gwynnetth Gier Tiarong
Caliuksen isosiskon kerrotaan menehtyneen, mutta tarina ei päättynytkään aivan niin yksiselitteisesti. Calius ei ole vielä tavannut isosiskoaan, tai tiedä edes tämän olevan elossa.

suhteet muihin

pelatut pelit

O1. How did I end up here? / Yksinpeli
~ Calius pölähtää Leyendraan, löytäen itsensä vuorelta. Suuntavaistottomana hän kiipeää rinnettä ylöspäin, törmäten vuorivartijaan, joka enemmän tai vähemmän ystävällisesti huomauttaa, että ori on kulkemassa väärään suuntaan. Hatarat muistikuvat Reneestä, Nanosta ja Nemosta palaavat Caliuksen mieleen, hänen lähtiessä etsimään rakkaitaan.

O2. This is not the end - It's where I began. / Tino
~ KESKEN

tekijänoikeudet

Hahmo: Yuff
Kuvat: Yuff
Tekstit: Yuff
Kopiointi ehdottomasti kielletty!

Ääni: Scotty McCreery - Water Tower Town
Tunnusmusiikki: Nickelback - If today was your last day
Tekstit, Hahmo, Kuvat: Yuff

Calius luotiin alunperin foorumiroolipeli Renewyyn (ent. Insomnia), jossa pelatuista tapahtumista ori jatkaa nyt Parasomnian ihmeellisessä maailmassa. Matkallaan Renewystä Parasomniaan Calius koki kuitenkin jossain määrin aikuistumisen kynnyksen.

Koodaus: Yuff
Taustakuvat: Inspiration Gallery
Roiskekuva: Yuff