Post by Oopiumiunikko on Dec 4, 2015 16:33:37 GMT 2
Hahmon nimi // Bára (tarkoittaa aaltoa)
Sukupuoli // tamma
Rotu // Islanninhevonen
Säkäkorkeus // 132cm
Väri // Vaalea voikko
Hahmon kansa // Yimin
Hahmon ikä // Hevosittain kolmivuotias (3), ihmisittäin siis kahdeksantoistavuotias (18)
Kuva ja/tai ulkonäkökuvaus // Bára on tyypillinen islanninhevonen, siis matala ja tiivisrunkoinen. Tamman kaula on issikkamaisen tukeva, muttei kuitenkaan mikään orikaula. Selkäkin on melko lyhyt. Rakenteellisesti tamman jalat eivät ole aivan parasta tekoa ja etenkin sen etukaviot ovat hieman vänkyrässä sisäänpäin, mikä kuitenkin vain harvoin häiritsee vipeltäjän menoa, kun se tölttää tai passaa menemään hurjaa vauhtia. Nivelet ovat ehkä hitusen silmiinpistävän muhkurat ja romuluiset, ja yleisilme on muutoinkin ponimainen. Alituisesti vipperänä pyörivät korvat ovat pienehköt ja jalat lyhyet, kuten poneilla tyypillisesti on. Tamman muodot ovat pehmeän pyöreät, mutta mikään ihrapallo Bára ei ole. Se on myös yllättävän ketterä, kun ottaa huomioon sen vasta totuttelevan melkein aikuiseen, yhä muuttuvaan kehoonsa.
Tanakan kaulan peitoksi laskeutuu aina uskomattomissa umpitakuissa oleva pitkähkö vaalea harja, joka pisimmillään yltää aina ryntäille saakka. Tamman harjasta löytää jopa rastoiksi asti huovuttuneita jouhituppoja, sekä yhä laventelinvioletteja rusetteja, joita ponin entinen omistaja sen jouhiin solmi. Tajuttoman paksu häntä ei sen parempi ole, vaan se on aivan yhtäläisessä takussa, kuin harjakin. Pienet, hieman muuta karvaa vaaleamman väriset vuohistupsutkin löytyvät hevosen vuohisen tuntumasta jalan takaosasta.
Báran ystävälliset silmät ovat tummanruskeat ja tamman otsaa koristaa valkoinen pyrstötähti, joka alkaa hieman epäsäännöllisenä tähtenä ponin otsalta ja jatkuu kymmenisen sentin pituisena pyrstönä turpaa kohden. Turvan hipiä taasen on väriltään hempeän vaaleanpunainen. Ponin pää on kauniin mallinen - eihän se mikään arabi ole, mutta suora profiili ja sopusuhtaisuus tekevät Bárasta ihan viehättävän ponineidon.
Luonne // Bára tuntuu olevan ainiaan liikkeessä levottoman sielunsa (tai jalkojensa) ansiosta. Se ei tiedä mitään parempaa, kuin pitkäruohoisella niityllä kiitämisen tai vaikeiden mäenreunusten kiipeämisen. Pieni ja vikkeläkinttuinen tamma on aina valmis lähtemään kanssasi seikkailulle tai vain spurttaamaan niityn yli harjan irti repivässä kiitolaukassa.
Bára yrittää tulla toimeen kaikkien kanssa ja se usein meneekin ennakkoluulottomasti tutustumaan kaikkiin, jotka se vain näkee. Bára on pienen elämänsä aikana oppinut, ettei ulkonäön saa antaa hämätä ja että enkelimäisinkin olento voi osoittautua paholaisen ruumiillistumaksi ja hurjinkin otus saattaa olla maailman lempein ja rakastavin olento. Toisinaan Bára on kuitenkin hieman liiankin luottavainen ja tuttavallinen tuntemattomia kohtaan, mikä vie tamman toisinaan ongelmiin. Mitään vakavampaa ei kuitenkaan toistaiseksi ole elämäniloa kuplivalle nuorelle tapahtunut, joten se ei edelleenkään suhtaudu vieraisiin ennakkoluuloisesti. Usein Bára on myös yksinäinen, minkä vuoksi se pysyy liikkeessä ja lyöttäytyy lähes jokaisen vastaantulijan seuraan. Yksin ollessaan Bára ei erityisesti muutu mitenkään vainoharhaiseksi, mutta on kuitenkin selkeästi tarkemmin varuillaan.
Flirttiä nuori ponitamma harvoin yrittää, eikä aina välttämättä edes ymmärrä, ja sillä on vielä tallessa aimo annos suloista viattomuutta ja spontaaniutta, vaikka poikaponit jo nuorta kiinnostavatkin.
Tamma yrittää olla myös mahdollisimman vähän ärsyttävä, ja ottaa kyllä hatkat melko nopeasti, jos sitä kohtaan käyttäydytään töykeästi. Pari minuuttia saattaa Bára törkeästä käytöksestä huolimatta yrittää, mutta jos vastapuolen asenne ei muutu, näkee Bára usein parhaaksi poistua.
Menneisyys // Báraksi, aalloksi, ristittiin Islannin saarella syntynyt piskuinen islanninhevostamma sen eläväisen ja vangitsemattoman luonteen mukaan. Ponin emä oli kaunis herasilmäinen raudikko, ja isänsä taas voikko. Ensimmäiset elinkuukautensa Bára sai viettää suuressa laumassa vanhempiensa ja muiden tammojen ja varsojen joukossa. Suuri osa varsoista oli Báran puolisisaria, joiden kanssa pikkuinen voikko temmelsi innoissaan ensimmäisen elinkuukautensa, ennen kuin tamma vieroituksen aikaan otettiin muiden varsojen kanssa erilleen laumasta. Vieroituksen yhteydessä suurin osa varsoista myytiin, jos niitä ei koettu jalostuskäyttöön soveltuviksi. Vänkyräjalkainen Bára oli tietysti heti poissa laskuista siitostammoja katsellessa, joten siitä laadittin myynti-ilmoitus jo nuorena. Ilmoituksessa kaupattiin kauniilla värillä varustettua elämäniloista tulevaisuuden harrasteponia. Muutamat kävivät Báraa katsomassa, monet ihastuivatkin, mutta koskaan sitä ei haluttu ostaa sen etujalkojen asentovirheellisyyden vuoksi. Lopulta poni sai asuinpaikan norjalaisen Sundbergin perheen luota, jossa pikkuvoikosta kaavailtiin tulevaisuudessa ponia perheen viisivuotiaalle Greta-tyttärelle. Päivittäin pikku-Greta kävi katsomassa tulevaisuuden poniaan perheen pihalla sijaitsevassa tallissa, jossa Bára asusti lämminveriravuri Brigitten ja iäkkään irlannincobruuna Jesterin kanssa. Etenkin Jester oli yleisilmeeltään hapan ja yrmy, mutta kohteli Báraa oikeudenmukaisesti. Tamma sai vain parasta hoitoa isäntäperheeltään, ja etenkin Greta hoiti ahkerasti Báran halimisesta ja pusuttelusta, sekä sitoi laventelinvioletteja rusetteja ponin jouhiin. Tytöllä oli joka ilta tapana antaa piskuruinen suukko varsan piskuruiselle turvalle. Yhtäkkiä kaikki kuitenkin muuttui. Bára lastattiin kummalliseen pyörälliseen koppiin, jonne tamma tapansa mukaan rohkeasti harppoi, ja vietiin pois. Traileri pysähtyi vasta Ruotsin puolella, kun poni asteli trailerista ulos ratsastuskoulun pihassa. Sundbergien rahahuolet pakottivat perhettä myymään poninsa, ja näin ollen Bára päätyi tuolle nimenomaiselle Nilssonien ratsastuskoululle, jossa ponin oli tarkoitus kasvaa vielä pari vuotta ja ryhtyä sitten tuntiponiksi. Tämä ei kuitenkaan toteutunut, vaan kautta tai toista Bára lopulta päätyi Leyendran niemelle.
Nimimerkkisi // Oopiumiunikko
Roolipelikokemuksestasi // Olen pelannut käytännössä lähes kaikenlaisissa roolipeleissä. Yksi suosikkipelejäni kautta aikojen oli nimenomaan Renewy/Insomnia. Koenkin itseäni eniten miellyttäviksi hevosroolipelit, juuri nimenomaan Parasomnian kategoriassa.
Roolipelinäyte //
Suloinen tammavarsa hyppelehti töpöjaloillaan ympäri raudikkoa jättiläistä, jonka pikkuinen tunsi emäkseen. Jättiläinen ei oikeastaan ollut kovin jättiläinen, mutta vain muutaman viikon ikäiseen tammaan verrattuna herasilmäinen rautias oli suuri. Rehevimmän laitumen heinikkö kutitteli pikkutamman vaaleaa masua ja sai pikkuisen heittämään takajalkansa kohti taivasta. Riemuissaan se hirnui hevosnaurua ja kiihdytti hurjaan vauhtiin. Raudikko emätamma seurasi ruohostuksensa lomassa lempeästi pikkuisen varsan poukkoilua, kun se sai ikätovereitaan yllytettyä mukaan.
"Harmi, että tuon nätin voikon jalat ovat niin kierot." laidunta kauempaa tarkkaileva vanhempi mieshenkilö totesi verkkaisesti, "Se olisi varmasti hieno siitostamma."
"Aivan. Katso nyt tuota tölttiä!" nuorempi mies tämän vierellä taivasteli.
Vanhempi vain mumisi ymmärtäväisesti ja antoi katseensa kiertää voikossa ja sen ikätovereissa.
"Siinä on hevonen, jonka todella tahtoisin pitää. Harmillisesti Báran on kuitenkin lähdettävä uuteen kotiin, jossa se saa olla hyödyksi." vanhempi herra mumisi.
"Báraksiko sinä sen olet nimennyt?" nuorempi hämmästeli.
"Mikä sopisi tuolle paremmin? Tamma on villi ja eloisa kuin meri."
Nyt nyökkäsi vuorostaan vain nuorempi. Hetken miehet vain seisoivat laitumen aidalla ja katselivat lapsihevosia, jotka Báran yllyttäminä paahtoivat ympäri laidunta minkä pienistä kintuistaan pääsivät. Jopa emänsä alla piiloilevat arimmat varsat yhtyivät leikkiin tuon kauniin voikon kanssa, eivätkä varmasti unohtaneet sen ystävällisyyttä. Harvoinpa kukaan Báraa unohtikaan - sen kauniin erikoinen väritys ja eloisa, mutta ainiaan ystävällinen luonto auttoivat ponia tekemään lähtemättömän vaikutuksen.
Sukupuoli // tamma
Rotu // Islanninhevonen
Säkäkorkeus // 132cm
Väri // Vaalea voikko
Hahmon kansa // Yimin
Hahmon ikä // Hevosittain kolmivuotias (3), ihmisittäin siis kahdeksantoistavuotias (18)
Kuva ja/tai ulkonäkökuvaus // Bára on tyypillinen islanninhevonen, siis matala ja tiivisrunkoinen. Tamman kaula on issikkamaisen tukeva, muttei kuitenkaan mikään orikaula. Selkäkin on melko lyhyt. Rakenteellisesti tamman jalat eivät ole aivan parasta tekoa ja etenkin sen etukaviot ovat hieman vänkyrässä sisäänpäin, mikä kuitenkin vain harvoin häiritsee vipeltäjän menoa, kun se tölttää tai passaa menemään hurjaa vauhtia. Nivelet ovat ehkä hitusen silmiinpistävän muhkurat ja romuluiset, ja yleisilme on muutoinkin ponimainen. Alituisesti vipperänä pyörivät korvat ovat pienehköt ja jalat lyhyet, kuten poneilla tyypillisesti on. Tamman muodot ovat pehmeän pyöreät, mutta mikään ihrapallo Bára ei ole. Se on myös yllättävän ketterä, kun ottaa huomioon sen vasta totuttelevan melkein aikuiseen, yhä muuttuvaan kehoonsa.
Tanakan kaulan peitoksi laskeutuu aina uskomattomissa umpitakuissa oleva pitkähkö vaalea harja, joka pisimmillään yltää aina ryntäille saakka. Tamman harjasta löytää jopa rastoiksi asti huovuttuneita jouhituppoja, sekä yhä laventelinvioletteja rusetteja, joita ponin entinen omistaja sen jouhiin solmi. Tajuttoman paksu häntä ei sen parempi ole, vaan se on aivan yhtäläisessä takussa, kuin harjakin. Pienet, hieman muuta karvaa vaaleamman väriset vuohistupsutkin löytyvät hevosen vuohisen tuntumasta jalan takaosasta.
Báran ystävälliset silmät ovat tummanruskeat ja tamman otsaa koristaa valkoinen pyrstötähti, joka alkaa hieman epäsäännöllisenä tähtenä ponin otsalta ja jatkuu kymmenisen sentin pituisena pyrstönä turpaa kohden. Turvan hipiä taasen on väriltään hempeän vaaleanpunainen. Ponin pää on kauniin mallinen - eihän se mikään arabi ole, mutta suora profiili ja sopusuhtaisuus tekevät Bárasta ihan viehättävän ponineidon.
Luonne // Bára tuntuu olevan ainiaan liikkeessä levottoman sielunsa (tai jalkojensa) ansiosta. Se ei tiedä mitään parempaa, kuin pitkäruohoisella niityllä kiitämisen tai vaikeiden mäenreunusten kiipeämisen. Pieni ja vikkeläkinttuinen tamma on aina valmis lähtemään kanssasi seikkailulle tai vain spurttaamaan niityn yli harjan irti repivässä kiitolaukassa.
Bára yrittää tulla toimeen kaikkien kanssa ja se usein meneekin ennakkoluulottomasti tutustumaan kaikkiin, jotka se vain näkee. Bára on pienen elämänsä aikana oppinut, ettei ulkonäön saa antaa hämätä ja että enkelimäisinkin olento voi osoittautua paholaisen ruumiillistumaksi ja hurjinkin otus saattaa olla maailman lempein ja rakastavin olento. Toisinaan Bára on kuitenkin hieman liiankin luottavainen ja tuttavallinen tuntemattomia kohtaan, mikä vie tamman toisinaan ongelmiin. Mitään vakavampaa ei kuitenkaan toistaiseksi ole elämäniloa kuplivalle nuorelle tapahtunut, joten se ei edelleenkään suhtaudu vieraisiin ennakkoluuloisesti. Usein Bára on myös yksinäinen, minkä vuoksi se pysyy liikkeessä ja lyöttäytyy lähes jokaisen vastaantulijan seuraan. Yksin ollessaan Bára ei erityisesti muutu mitenkään vainoharhaiseksi, mutta on kuitenkin selkeästi tarkemmin varuillaan.
Flirttiä nuori ponitamma harvoin yrittää, eikä aina välttämättä edes ymmärrä, ja sillä on vielä tallessa aimo annos suloista viattomuutta ja spontaaniutta, vaikka poikaponit jo nuorta kiinnostavatkin.
Tamma yrittää olla myös mahdollisimman vähän ärsyttävä, ja ottaa kyllä hatkat melko nopeasti, jos sitä kohtaan käyttäydytään töykeästi. Pari minuuttia saattaa Bára törkeästä käytöksestä huolimatta yrittää, mutta jos vastapuolen asenne ei muutu, näkee Bára usein parhaaksi poistua.
Menneisyys // Báraksi, aalloksi, ristittiin Islannin saarella syntynyt piskuinen islanninhevostamma sen eläväisen ja vangitsemattoman luonteen mukaan. Ponin emä oli kaunis herasilmäinen raudikko, ja isänsä taas voikko. Ensimmäiset elinkuukautensa Bára sai viettää suuressa laumassa vanhempiensa ja muiden tammojen ja varsojen joukossa. Suuri osa varsoista oli Báran puolisisaria, joiden kanssa pikkuinen voikko temmelsi innoissaan ensimmäisen elinkuukautensa, ennen kuin tamma vieroituksen aikaan otettiin muiden varsojen kanssa erilleen laumasta. Vieroituksen yhteydessä suurin osa varsoista myytiin, jos niitä ei koettu jalostuskäyttöön soveltuviksi. Vänkyräjalkainen Bára oli tietysti heti poissa laskuista siitostammoja katsellessa, joten siitä laadittin myynti-ilmoitus jo nuorena. Ilmoituksessa kaupattiin kauniilla värillä varustettua elämäniloista tulevaisuuden harrasteponia. Muutamat kävivät Báraa katsomassa, monet ihastuivatkin, mutta koskaan sitä ei haluttu ostaa sen etujalkojen asentovirheellisyyden vuoksi. Lopulta poni sai asuinpaikan norjalaisen Sundbergin perheen luota, jossa pikkuvoikosta kaavailtiin tulevaisuudessa ponia perheen viisivuotiaalle Greta-tyttärelle. Päivittäin pikku-Greta kävi katsomassa tulevaisuuden poniaan perheen pihalla sijaitsevassa tallissa, jossa Bára asusti lämminveriravuri Brigitten ja iäkkään irlannincobruuna Jesterin kanssa. Etenkin Jester oli yleisilmeeltään hapan ja yrmy, mutta kohteli Báraa oikeudenmukaisesti. Tamma sai vain parasta hoitoa isäntäperheeltään, ja etenkin Greta hoiti ahkerasti Báran halimisesta ja pusuttelusta, sekä sitoi laventelinvioletteja rusetteja ponin jouhiin. Tytöllä oli joka ilta tapana antaa piskuruinen suukko varsan piskuruiselle turvalle. Yhtäkkiä kaikki kuitenkin muuttui. Bára lastattiin kummalliseen pyörälliseen koppiin, jonne tamma tapansa mukaan rohkeasti harppoi, ja vietiin pois. Traileri pysähtyi vasta Ruotsin puolella, kun poni asteli trailerista ulos ratsastuskoulun pihassa. Sundbergien rahahuolet pakottivat perhettä myymään poninsa, ja näin ollen Bára päätyi tuolle nimenomaiselle Nilssonien ratsastuskoululle, jossa ponin oli tarkoitus kasvaa vielä pari vuotta ja ryhtyä sitten tuntiponiksi. Tämä ei kuitenkaan toteutunut, vaan kautta tai toista Bára lopulta päätyi Leyendran niemelle.
Nimimerkkisi // Oopiumiunikko
Roolipelikokemuksestasi // Olen pelannut käytännössä lähes kaikenlaisissa roolipeleissä. Yksi suosikkipelejäni kautta aikojen oli nimenomaan Renewy/Insomnia. Koenkin itseäni eniten miellyttäviksi hevosroolipelit, juuri nimenomaan Parasomnian kategoriassa.
Roolipelinäyte //
Suloinen tammavarsa hyppelehti töpöjaloillaan ympäri raudikkoa jättiläistä, jonka pikkuinen tunsi emäkseen. Jättiläinen ei oikeastaan ollut kovin jättiläinen, mutta vain muutaman viikon ikäiseen tammaan verrattuna herasilmäinen rautias oli suuri. Rehevimmän laitumen heinikkö kutitteli pikkutamman vaaleaa masua ja sai pikkuisen heittämään takajalkansa kohti taivasta. Riemuissaan se hirnui hevosnaurua ja kiihdytti hurjaan vauhtiin. Raudikko emätamma seurasi ruohostuksensa lomassa lempeästi pikkuisen varsan poukkoilua, kun se sai ikätovereitaan yllytettyä mukaan.
"Harmi, että tuon nätin voikon jalat ovat niin kierot." laidunta kauempaa tarkkaileva vanhempi mieshenkilö totesi verkkaisesti, "Se olisi varmasti hieno siitostamma."
"Aivan. Katso nyt tuota tölttiä!" nuorempi mies tämän vierellä taivasteli.
Vanhempi vain mumisi ymmärtäväisesti ja antoi katseensa kiertää voikossa ja sen ikätovereissa.
"Siinä on hevonen, jonka todella tahtoisin pitää. Harmillisesti Báran on kuitenkin lähdettävä uuteen kotiin, jossa se saa olla hyödyksi." vanhempi herra mumisi.
"Báraksiko sinä sen olet nimennyt?" nuorempi hämmästeli.
"Mikä sopisi tuolle paremmin? Tamma on villi ja eloisa kuin meri."
Nyt nyökkäsi vuorostaan vain nuorempi. Hetken miehet vain seisoivat laitumen aidalla ja katselivat lapsihevosia, jotka Báran yllyttäminä paahtoivat ympäri laidunta minkä pienistä kintuistaan pääsivät. Jopa emänsä alla piiloilevat arimmat varsat yhtyivät leikkiin tuon kauniin voikon kanssa, eivätkä varmasti unohtaneet sen ystävällisyyttä. Harvoinpa kukaan Báraa unohtikaan - sen kauniin erikoinen väritys ja eloisa, mutta ainiaan ystävällinen luonto auttoivat ponia tekemään lähtemättömän vaikutuksen.